Alkuhuomautus lukioille. Tämä tarina ei perustu tositapahtumiin, eikä siis ole minun päiväkirjani.
1.1.2008 klo. 10.01
"Päivä kerrallaan tätä kestetään,
onnellisuus maailmasta estetään,
 miten estetään,
edes ymmärtämään,
miten täällä oikeastaan eletään.
Miten oikeastaan meidän luotu maailmaan,
onko budha, hindu, maria vai Jumala?
Ja miksi on nyt näin miksi täällä elellään,
miksi jokaista ihmistä me kätellään. "

Rakas päiväkira..
Olen alkanut kirjoittamaan runoja päiväkirjaani. Ne vievät paljon sivuja, mutta ne myös kertovat tunnetiloistani ja päivästäni samalla tavalla kuin kirjoittasin kaiken kertoen mitä oikeastaan tapahtui. Ne vain kertovat se suurinpiirteisesti, yleisesti. Itseasiassa aloin vasta äsken kirjoittamaan. Se on aika vapauttavaa.
Tänään heräsin yhdeksältä vaikka yleensä, jos olen valvonut, herään yhdelt'ä tai jopa neljältä. Nyt vain on pikkusisko herättämässä kello 10:00 aamupalalle. Ohhoh. Ohops nyt se taas tulee mäkättämään mulle.

12:23
Äiti on ruvennu tarkkailee mun painoa samalla lailla ku minä O_O se on epätavallista. Onkohan terkkari soittanu sille tai jotain. Ei sitä yleensä ees kiinnosta mitä mä painan, mitä mä syön tai mitä mä teen. Paitsi jos on kyse jostain valinnoista mun elämää koskien tai jos mä oon menossa johonkin ni sit se on aina niin mun valintoja vastaan. -.- Ja sit se suuttuu jos siltä kysyy jotain tai jos sille sanoo vastaan. TOSI tyhmää. ohop me mennään johki paikkaan.. en iiä minne.. Heippa see ya tumorrov

2.1.2008 klo 11:55
Olimme eilen Stadissa serkun synttäreillä. Siel oli tosi tylsää ja lähin sit Kamppiin hengaa ku meni hermo niihin kakaroihin. Ja sitäpaitsi. En voinut kieltäytyä ihanan pojan seurasta. Se oli joku neljätoist vuotias ja se sano et se oli tullu vahtii niit kakaroi ja se saa siit palkkaa, mut sitku sinne tuli tarpeeks väkee ni mun täti anto sille palkan ja sano et me voidaan mennä Kamppiin. Me oltii sit sillee jee ja lähettii metriksel. Sil oli lippu jo ja me mentii hakee mulle lippu sellasest koneest ja me myöhästyttii metrosta. jouduttii oottaa siin kolme minaa, ihanat kolme minuuttia. Se otti mua kädestä ja me käveltii paikan toiseen päähän ja sielt se metro tulikin. Katoin metron ikkunasta ja huomasin poskien punoittavan. Toivoin hartaasti ettei hän ollut huomannut sitä.
Kun olimme kampissa menimme nurkkaan, jossa en ollut vielä ikinä ollut hengaamassa. Siellä oli jonkunlainen hissi ja siellä ei kulkenut paljon ketään. Istuimme nurkkauksessa ja katsoimme valtavaan pihaan. yhtäkki hän otti minua kädestä ja veti semmosen pusun et tunnen sen vielki mun pärstäs. Oh se oli nii kuumaa kamaa. tai oli mutku joku vahtimestari tuli sinne ja käski meijjät ulos. Me mentii sit meren rantaa ja meil oli kivaa. Harmi vaan et kaikki hyvä loppuu niin nopee.. Äiskä soitti mul ja sano et ois lähön paikka. No ei siin mitää. vaihdettii meseossat ja puhelinnumerot, ja viimeset pusut ja halit ja lähettiin kakaralaumaan. Äiti oli jo autossa ja mäkätti mulle puol matkaa kaikesta mitä mä oon tehny elämäni aikana. Mä en kuunnellu. Joo meen syömää aamupalaa.

12:00
En menekkään ei siellä ole kuitenkaan mtn. syömäkelposta. ÄRHHH ÄITI MULLA EI OLE NÄLKÄ PAINU... Onneks se ei kuule mitä kirjotaN 8) Nyt se tarjoo mulle kinkkumakkaraa.. oikein lauantaita.. lauantaina.

12:15
Nyt se lähti ja jätti mulle makkarat.. mitä mä näille teen, tää on pahaa. :x Nyt se tuli taas. Sillä taitaa oikeesti olla ruuvit löysällä, ei se yleensä tunkeudu mun alueelle. Se toi mulle suklaavanukkaan. Äiti mä oon aina halunnu suklaata.

12.20
MIKS SE ANTO MULLE SUKLAATA!?!?!?